Kirja-arvostelu: Maanpäällinen

Maija Haavisto: Maanpäällinen

Oppian, 310 sivua

En ole vähään aikaan saanut aikaiseksi lukea kaunokirjallisuutta, ja suomenkielistä sellaista vielä vähemmän. Mutta kun ystäväni Maija sai kirjoitettua omien sanojensa mukaan parhaan romaaninsa, tarvitsi se kuitenkin lukea.

Maanpäällinen kertoo kahdesta naisesta, Jannista ja Teresasta. Janni ei haluaisi elää, ja hyvin lähellä tarinan alkua hän onkin melkein hypätä metron alle ennen kuin hänelle tuntematon ihminen – Teresa – huomaa hänen aikeensa ja pysäyttää hänet. Siitä alkaa heidän ystävyytensä, Jannin vastahakoisesti päästäessä Teresan elämäänsä.

Kuolonaikeistaan huolimatta Janni ei kuitenkaan pidä itseään masentuneena. Lähinnä hän vain ei ole onnistunut keskimään mitä syytä, miksi pysyä elossa. Tämä on se asia, joka kirjassa tuntui kaikkein samaistuttavmmalta. Itsellänikin on ollut paljon kausia elämässä, jolloin olo ei ole tuntunut varsinaisesti masentuneelta, mutta on myös tuntunut vaikealta löytää mitään erityisen merkityksellistä. Kaikenlaista tekemistä on kyllä löytynyt, mutta se en tuntunut lähinnä ajan täyttämiseltä. Varsinaista kuolemanhalua ei itselläni ole ollut, mutta ei erityisesti elämänhaluakaan. Hahmot tuntuvat muutenkin aidoilta ja uskottavilta.

Mehu on ihanan raikasta, mutta rahalla ei saa mitään, mikä toisi elämään järkeä. Saakohan millään muullakaan. Janni ei ole koskaan ymmärtänyt, miten muut ihmiset jaksavat elää. Täyttävätkö he päivänsä ties millä zumballa ja rumballa siksi, ettei tarvitsisi edes miettiä koko asiaa? Janni ei ole vakuuttunut siitä, että sellaista asiaa kuin onnellisuus edes on olemassa. Joku on sen keksinyt, ja muut menevät siihen mukaan, niin kuin keisarin uusissa vaatteissa.

Joidenkin elämän kohokohta on, kun saa töissä ylennyksen. Lisää rahaa ja käyntikorttiin voi kirjoittaa juniorin sijaan senior. Mikä siitä tekee niin hienoa? Miksi pitäisi olla ”ura”? Tai se valintahan on, että perhe vai ura, eikä kumpikaan ole koskaan houkutellut Jannia. Hän epäilee, että häneltä puuttuu jokin nippeli päästä, joka tarvitaan sellaisen arvostamiseen. Teresa ei välitä käyntikorteista tai titteleistä, mutta ainakin hänellä on jännittävä työ, ja hän viihtyy siinä.

Janni ei keksi, mikä muukaan voisi tuoda hänelle merkitystä. Seurusteleminen ei ole auttanut kuin hetkellisesti. Työ ei ole ratkaisu. Vapaaehtoistyöstä on tullut hetkeksi hyvä olo, mutta sekin on tuntunut pohjimmiltaan itsekkäältä. Runojen tutkiminen oli pidemmän päälle liian yksitoikkoista. Lasta tai lemmikkieläintä Janni ei ole koskaan kaivannut. Nyt hänellä on se bestis, jollaisesta hän aina haaveili, eikä sekään riitä.

Maanpäällinen menee siihen genreen, jota itse kuvaisin termillä “realistinen ihmissuhderomaani”. Pientä scifi-elementtiä tuo mukaan kokeellinen lääketieteellinen hoito Morviv, joka on suunnattu itsemurha-ajatuksiin ja jota Janni pääsee kokeilemaan. Morviv tappaa ihmisen väliaikaisesti, jonka jälkeen hänet tuodaan takaisin henkiin. (Kuolemaa ei kirjassa varsinaisesti määritellä, mutta käytännössä hoidon vaikutus tuntuu olevan kuolemanrajakokemuksen tuottaminen – sekä tiettyjen sivuvaikutusten.)

Kirja on mukavaa luettavaa, ja monet Jannin ja Teresan letkautuksista saivat minut hymähtämään tai tyrskähtämään ääneen. Ajoittain sitä vaivaa se sama ongelma, joka minulla tämän genren kanssa usein on: romaani kuvaa yksityiskohtaisesti hahmojen välistä vuorovaikutusta, mutta juonellisesti ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan juuri mitään. Niinä hetkinä kirjaa lukee enemmänkin sen yleisen kirjoitustyylin vuoksi, lukijan odotellessa seuraavaa kohtaa jossa juoni lähtisi takaisin liikkeelle.

Viimeistään loppumetreillä alkaa kuitenkin taas tapahtua. Lievän karmivasta loppuratkaisusta on vaikea sanoa mitään mikä ei paljastaisi liikaa, mutta Morvivin sivuvaikutukset kietoutuvat yhteen hahmojen kohtaloiden kanssa ja tuovat tarinalle onnistuneen ja toimivan lopun. Se jää mieleen pitkäksi aikaa.

No comments

Trackbacks/Pingbacks

  1. Vanhaa, uutta ja lainattua - […] useampi arvostelu, aikaa sitten jo. Kirjaa ruotivat Kirjavinkit, Nörttitytöt sekä Kaj Sotala blogissaan. Ilokseni kaikki pitivät kirjasta, mutta saivat…

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.