Yrittäjyys ja asenteet

Yksi asenne, jota näkee Piilaakso-henkisessä startup-kulttuurissa paljon ja jonka mielelläni näkisin leviävän Suomeenkin, on suhtautuminen yrittäjyyteen likipitäen altruistisena toimintana.

Tuossa kulttuurissa yrittäjä on ihminen, joka löytää uuden tavan parantaa muiden elämää, ja toteuttaa sen. Olen lukennut tuosta kulttuurista tulevia “miten ryhtyä yrittäjäksi”-artikkeleita, joiden sisältö on suunnilleen tiivistettävissä muutamaan askeleeseen: 1) keksi ihmisten elämästä niin monta puutetta kuin voit 2) keksi tapoja korjata nuo puutteet hyötyen asiasta samalla myös itse 3) valitse se puute, jonka pystyt korjaamaan mahdollisimman pienellä vaivalla mahdollisimman monelta 4) ryhdy hommiin. Yrittäjä on silloin sankari, joka parantaa muiden elämänlaatua. Hän ottaa tuosta hyödystä kylläkin oman osansa, mutta kaikki tunnustavat, että hänen muille tuottamansa hyöty on aina moninkertainen siihen nähden, mitä hän itse siitä saa.

Suomalaisesta julkisesta keskustelusta tuntuu kokonaan puuttuvan tämä asenne. Yrittäjyydestä puhutaan lähinnä tapana luoda työpaikkoja tai parantaa kansantaloutta. Nokiaakin tunnuttiin pitävän kansanaarteena lähinnä siksi, että se auttoi nostamaan maan lamasta – se, että se tuotti sadoille miljoonille ihmisille erinomaisia puhelimia tuntui olevan enemmänkin sivuseikka.

Tämän seurauksena ei varmaan ole ihmekään, ettei yrittäjyys tunnu juuri ihmisiä kiinnostavan, tai että markkinataloutta ylipäätään kohdellaan epäilyttävänä mörkönä. Yrittäjyys on muuttunut pelkäksi tavaksi luoda rahaa, ja sen rahantekemisen keinoilla ei ole juurikaan moraalista merkitystä itsessään. Saatetaan puhua yritysten yhteiskuntavastuusta, mutta sitäkin tunnutaan ajattelevan ikään kuin jonkinlaisena hyvityksenä siitä, että yritys ylipäätään on olemassa – pientä sivupuuhastelua, jolla firma oikeuttaa toimintansa jatkumisen. Ylipäätään työnteostakin tulee ihmisten mielissä vain inhottava ja kyseenalainen pakko, jota ihmisen on pakko harrastaa saadakseen rahaa.

Ja uskaltaisin veikata, että tämä voi hyvinkin päätyä itseääntoteuttavaksi ennustukseksi – kun liike-elämästä puhutaan vain keinona hankkia rahaa, niin sinne myös hakeutuvat pääasiassa ne ihmiset jotka kohtelevat sitä pelkkänä keinona hankkia rahaa, ja meno muuttuu askeleen kylmäverisemmäksi ja piittaamattomammaksi. Haluaisin lisää maailmanpelastajia liike-elämään.

2 comments

  1. Mauno Joukamaa

    Onneksi tuo Piilaakso-henki ei täysin vieras suomalaisessa yrityskulttuurissa kuitenkaan sentään ole, esimerkkinä vaikkapa Vegetukku: http://www.vegetukku.fi/4

  2. Minua jossain määrin masentaa tässä maailmassa se, että noita altruistisia, toisten elämää parantavia asioita ei ole mahdollista tehdä ilman että keksii samalla myös miten ne saa tuottamaan rahaa. Ei riitä, että tekee uuden nettisivuston jolla joku ennenvanhaan paljon vaivaa vaatinut homma hoituu miljoonille ihmisille helpommin, vaan pitää myös keksiä miten siitä saisi nyhdettyä rahaa. Nettipalveluissa ja virtuaalisissa tuotteissa tuo rahan nyhtäminen tapaa usein tuottaa vain tarpeetonta kitkaa palvelun käyttämiseen ja rajoittaa mahdollista jatkokehittämistä liikaa.

Leave a Reply